Lähtökohtia videoiden tekoon

Videoilmaisu

Tutkimusten mukaan suurin osa opetusvideoista on ​yksiulotteisia ja toteutettu tavalla, jossa sisällön esitys on ​toisenlaisesta tilanteesta tai ympäristöstä (esim. ​luentotallenteet). Vaikka tallennuksilla on oma tehtävänsä, ne ​eivät hyödynnä videoilmaisun parhaita puolia. Tutkimusten ​mukaan tällaiset videot voivat olla passivoivia, eivätkä ne tue ​kriittistä ajattelua, tiedon soveltamista tai ymmärtämistä. ​Merkittävä osa opiskelijoita myös jättää kesken tällaisten ​videoiden katselun tai ei aloita katselua lainkaan. (Harrison ​2020; Winslett 2014.)

Jotta videoilla tavoitetaan toivotut oppimistavoitteet, tulee ​video suunnitella sen käyttötarkoitukseen ja ​oppimisympäristöön sopivaksi. Lisäksi videoissa on mietittävä, ​miten sisältö esitetään audiovisuaalisilla keinoilla. ​Multimediaoppimisen kognitiivinen teoria (ks. alla) painottaa, ​että videoissa äänen ja kuvan on tuettava toisiaan. On hyvä ​kuitenkin muistaa, että videoilmaisun kolmas keskeinen ​elementti on liike. Liikkuvan kuvan ytimessä ovat siirtymät, ​leikkaukset ja tempo. Ajallisilla elementeillä ohjataan huomiota ​ja luodaan merkityksiä samoin kuin visuaalisilla elementeillä tai ​äänen painoilla. Dynaamisessa opetusvideossa onkin mietitty ​videon rakennetta visuaalisesti, äänellisesti ja ajallisesti.

Videoilmaisu on keskeinen osa digitaalista mediaa. Videot ovat ​tyypillisesti lyhyitä ja tapahtuma- tai tilannekeskeisiä, eli ne ​kertovat yhdestä aiheesta kerrallaan (esim. häävideot, ​videoblogit, mainosvideot, opetusvideot). Videoissa korostuu ​kontekstin ja yleisön merkitys - miksi ja kenelle ne on tehty. ​Yleisöä voidaan jopa suoraan puhutella videossa (“tällä meidän ​kurssillamme”), eikä videoissa kaihdeta suoraan kameraan ​katsomista. Vertailuna fiktioelokuvissa luodaan usein ​kertomuksen sisäinen maailma, jossa katsojan olemassaoloa ​harvoin korostetaan.

Videoiden asiakeskeisyyttä korostetaan yhtenäisellä ​kerronalla, jossa vähemmän on enemmän. Esimerkiksi valaistus ​ja tausta ovat usein rauhallisia ja kuvakulmat selkeitä, kun ​puolestaan esimerkiksi elokuvailmaisussa huomioidaan ​taidelajin perinteitä ja tunnelman luontia moninaisin ja ​vaihtelevin keinoin.

Multimediaoppimisen kognitiivinen teoria

Teorian (Cognitive theory of multimedia learning) mukaan ​videoiden mahdollistama kahden viestintäkanavan (ääni ja ​kuva) suunniteltu yhteiskäyttö vahvistaa oppimista (Mayer ​2001; Mayer & Moreno 2003). Ääntä ja kuvaa tulisi yhdistää ​siten, että ne kertovat sisällöllisesti samaa tarinaa. Tällöin ​huomioidaan opiskelijan kognitiivista kuormitusta, jotta ​oppiminen keskittyisi olennaiseen (Sweller et al. 1998). ​Vastaavasti erilaiset sivujuonteet tai ristiriitaisuudet äänen ja ​kuvan tasolla lisäävät ulkoista kognitiivista kuormitusta, kun ​opiskelija joutuu arvioimaan, mitä tietoa tulisi ensisijaistaa.

Teorian pohjalta on suositeltu, että opetusvideoissa tulisi ​panostaa viestin selkeyteen. Kuvallisesti selkeyttä voidaan ​vahvistaa signaloimalla, eli käyttämällä visuaalisia valintoja ​ohjaamaan katsojan huomiota keskeisiin asiakohtiin (värit, ​tekstien suunnittelu, grafiikat). Rakenteellista selkeyttä voi ​lisätä segmentoimalla eli paloittelemalla tietoa osioihin ​(videosarjat pitkien videoiden sijasta, videoiden sisällä eri ​jaksot, videoiden annotointi). Kognitiivista kuormaa voidaan ​lisäksi vähentää karsimalla epäolennaista ja välttämällä ​ristiriitaisia viestejä. (Ks. Brame 2016).

Itseohjautuvan oppimisen teoria

Opetusvideoilla tuetaan usein itsenäistä opiskelua, jolloin videot ​on suunniteltava tavalla, joka tukee opiskelijan ​itseohjautuvuutta. Itseohjautuvan oppimisen teorian (Self-​regulated learning theory) mukaan oppimisprosessi koostuu ​(Brenner 2022; Zimmerman & Campillo 2003):

1. metakognitioista eli oppijan omasta ymmärryksestä omista ​vahvuuksistaan ja haasteistaan,
2. motivaatiosta, johon vaikuttavat sitoutuminen tehtäviin, ​tunteet ja hyvinvointi sekä suoriutumiskyky,
3. strategisesta toiminnasta eli keinoista, joita opiskelija ​käyttää oppiakseen.

Opiskelijan itseohjautumista kehitetään tukemalla näitä ​elementtejä. Yhtenä keinona opettajan roolin voi nähdä ​oppimisen mahdollistajana ja innostajana. Tällöin opettaja on ​saatavilla ja antaa palautetta, mikä vahvistaa ​metakognitiotaitoja. Opettaja voi tukea motivaatiota ​osoittamalla aiheen merkitystä ja tuomalla esille omaa aitoa ​innostustaan sekä tarjoamalla motivoivaa toimintaa. Strategisia ​keinoja voi tukea tarjoamalla monipuolisia oppimisympäristöjä, ​joissa on erilaisia sisältömuotoja. (Ks. Brenner 2022.)

Tutkiva oppiminen

Tutkiva oppiminen (research-based learning) pohjautuu valitun ongelman tai ​kysymyksen ratkaisemiseen etsimällä tietoa, luomalla ratkaisuvaihtoehtoja ja ​oppimalla tekemisen kautta.

Videoesseetyöskentely on parhaimmillaan tutkivaa oppimista. Multimodaalisen tiedon ​rakentamisen takia opiskelijat reflektoivat kuvien, äänien ja tekstielementtien välisiä ​yhteyksiä. He ratkovat ongelmia monimuotoisten viestintämuotojen kautta ja ​valitsevat, miten multimodaalisia argumentteja tehdään katsojille ymmärrettäväksi. ​Videoiden tekeminen onkin aktivoivaa toimintaa, mikä painottaa opiskelijan roolia ​aiheen tutkijana omaksumisen sijasta. Kun hän pyrkii vastaamaan asettamaansa ​kysymykseen, opiskelija osallistuu kurssisisältöjen tuottamiseen. Työskentelymuoto ​kannustaa opiskelijaa ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja kehittämään ​monipuolisesti taitojaan tiedon hankinnassa, sen reflektoinnissa ja esittämisessä. (Ks. ​myös Sendra 2020; Brew and Saunders 2020.)

Koska videoessee poikkeaa opiskelijoille usein tutummasta kirjoitetusta esseestä, ​opiskelija joutuu myös uudelleen miettimään omaa ajatusprosessiaan ja sen ​esilletuomista. (Ks. myös de Fren 2021; Mistry & Andrew 2017). Tietynlainen ​sotkuisuus, joka liittyy videoesseeprojektiin haastaa luovuuteen ja analyyttiseen ja ​tutkivaan otteeseen (Visosevic and Myers 2017, 168).

Radikaali pedagogia

Videoesseitä on tulkittu myös radikaalin pedagogin muotona. ​Radikaali pedagogia pyrkii rikkomaan tottuja rakenteita ja ​haastamaan ajattelemaan uudella tavalla. Videoesseet, jotka ​ainakin vielä nähdään vaihtoehtona kirjoittamiseen keskittyneelle ​korkeakoulutukselle, rikkovat ja kyseenalaistavat tieteellisen tiedon ​totuttua esittämistä. Ne kannustavat opiskelijoita oppimaan, ​tekemään ja ajattelemaan erilaisilla tavoilla. Uudenlaisen ​työskentelymuodon avulla opiskelijat tarkastelevat kriittisesti omaa ​suhdettaan tiedon rakentamiseen, käytettyihin aineistoihin ja ​logiikkaan, jolla tietoa esitetään.

Radikaalille pedagogialle on myös tyypillistä opiskelijalähtöinen ​toiminta, mikä korostuu videotyöskentelyssä. Videoiden tekoon ​liittyy totutun tieteellisen ilmaisun lisäksi korostettu luovuuden ​elementti. Videoesseiden parissa tapahtuva luova työskentely ​voikin tukea opiskelijoiden voimaantumista omista taidoistaan, ​kriittisen ajattelun kehittymistä, omien kiinnostusten kohteiden ​avointa reflektointia ja oman tekemisen aktiivista arviointia. ​(Redmond & Tai 2021.)

Yksinkertaisimmillaan videokäsikirjoitus koostuu kahdesta ​elementistä: kuvan ja äänen suunnittelusta.

Käsikirjoitus auttaa hahmottamaan rakennetta ja rytmitystä, ​jolloin videosta on helpompi erottaa jaksoja ja niiden ​painoarvoja (esim. johdanto, määrittely, esimerkki, kritiikki). ​Yhteneväinen tyyli yhden jakson sisällä selkeyttää videon ​etenemistä ja ohjaa huomiota. Joskus käsikirjoitusta voikin ​rakentaa myös jaksoittain, jolloin tulee helpommin kiinnitettyä ​huomiota rakenteen tasapainoisuuteen.

Käsikirjoitukseen voi myös lisätä työskentelyä ohjaavia ​elementtejä: Missä ympäristössä kuvataan? Ketä kuvataan? ​Millä tavalla kuvataan? Mistä lähteestä / minkä ohjelmien avulla ​materiaaleja luodaan, tallennetaan tai hankitaan? Miten ​siirrytään eri jaksojen välillä (esim. leikkaustyylit)?

Videon tyyliin vaikuttaa, onko video kuvattu esimerkiksi ​luokkahuoneessa vs. luonnossa, työhuoneella vs. informaalissa ​ympäristössä. Etäältä kuvatun opettajan ilmeet jäävät etäiseksi, ​kun taas lähikuvassa tai puolilähikuvassa kuvatun puhujan ​ilmeet auttavat katsojaa merkitysten tulkinnassa.

Audiovisuaaliset elementit

Tekijänoikeuskysymykset

Jos videossa käytetään muiden tuottamaa materiaalia (videonpätkät, kuvat, ​musiikki), tulee kunnioittaa näiden tekijöiden tekijänoikeuksia. Tieteellisessä ​julkaisemisessa voidaan hyödyntää viitteeseen perustuvaa lainausoikeutta, kunhan ​lainattavaan materiaaliin kohdistuu selkeä argumentti eli kohtaa analysoidaan ​videossa. Pelkästään kuvittamistarkoitukseen ei saa lainata tekijänoikeuksien ​alaista sisältöä. Lisäksi sitaattioikeuden turvin voi käyttää vain laillisesti hankittua ​materiaalia (ks. lisätietoja).

Silloinkin kun lainataan tieteelliseen tarkoitukseen, voi käyttää vain ”kohtuullisen” ​määrän sisältöä (tarkkaa määrää ei ole täsmällisesti määritelty). Esimerkiksi ​yksittäiset pysäytyskuvat elokuvista ja videoista tulkitaan kohtuulliseksi, sillä ​yksittäinen ruutu edustaa hyvin pientä osaa teoksesta. Sen sijaan yksittäiset kuvat ​ovat kokonaisia teoksia, joten niiden kohdalla on varmistettava, että ​lainausperuste on riittävä tai vaihtoehtoisesti on hankittava kuvalle julkaisulupa tai ​käytettävä avoimen julkaisemisen kuvia (CC BY 4.0 tms.)

Materiaalien hankinnassa kannattaakin suosia itse kuvattua ja luotua materiaalia tai ​tekijänoikeusvapaata materiaalia. Tekijänoikeusvapaata materiaalia löytyy esim. eri ​ohjelmistojen “stock images” -palveluista, Wikimedia Common ja Pixabay -​sivustoilta, Google-hauilla asettamalle tuloksille rajoitukset tekijänoikeuksien ​mukaan. Lisäksi ainakaan toistaiseksi tekoälyn avulla luotuihin kuviin, videoihin ja ​musiikkiin ei ole sovellettu tekijänoikeuslakia.

Lähteiden merkintä videoissa

Akateemisessa videoissa (opetusvideot ja videoesseet) on yhtälailla ​käytettävä lähdeviitteitä, jotta oma ajattelu ja muiden työhön ​tukeutuminen voidaan erottaa toisistaan. Siinä missä ​tekstimuodossa viittamiseen on standardoidut keinot, videoiden ​teossa joutuu luovimaan erilaisten ratkaisujen avulla. Muistathan ​myös merkitä tekijänoikeuksien alaisten materiaalien lähdetiedot ​(kuvien, videoiden ja musiikin lähteet).

Keinoja lähdeviitteiden merkintään:

• Lähdeviite tuodaan esille puheessa ("Kuten Foucault ​on kirjassaan Discipline and Punish on todennut...").
  
• Lähdeviite lisätään tekstinä kuvaan.
  
• Lainaukset erotetaan selkeästi puheessa, tai nostetaan ​kuvaelementtinä (teksti) videon osaksi, jolloin kuvan ​yhteyteen voidaan lisätä lähdeviite.
  

• Lähdeluettelo lisätään videon loppuun (mahdollistaa ​sivunumeroiden käytön).
  
• Lähdeluettelo videon yhteyteen (esim. YouTubeen ​videon selitekenttään).